- - - - - Liekkihapero - - - - -

 

Lisäänpä tähän kohtaan pari kuvaa haperosta, joita tuli tämän päivän mustikkareissulla vastaan useampia. Kyseessä on varhainen lajike, kirpeän pippurinen liekkihapero ( Russula griseascens ), josta etanat näyttävät pitävän, mutta itse en näitä poimisi juuri melkoisen kirpeän maun vuoksi. Kuvat on otettu helteisenä, aurinkoisena päivänä, joten lakin väri on ehkä hivenen punertavampi todellisuudessa.

Laitoin kuvat oikeastaan siksi, että kunhan sienestyskausi pääsee kunnolla alkuun, näitä pahalta maistuvien haperoiden kuvia voi vertailla herkullisten haperoiden kuviin. Haperoita on todella montaa eri lajia ja osa niistä muistuttaa kovasti toisiaan. Osalla on myös melkoisen vaarallisia "matkijalajeja", joten jos ei ole täysin varma siitä, että kyseessä on hapero, sienet kannattaa jättää metsään. Pelätä näitä ei kuitenkaan tarvitse eli rohkeasti vain tutustumaan ja sienikirjoja ja nettisivuja tutkimaan. Kunhan haperokuvia kertyy tarpeeksi, kokoan ruoaksi kelpaamattomat haperot yhden blokkauksen alle.

- - - - - Suppilovahvero - - - - -

Suppilovahvero
* * * erinomainen ruokasieni (heti pannulle)
cantharellus tubaeformis (lat.)
trattkantarell (ruotsi)  Trompeten-Pfifferling (saksa)

Tunnistaa:

* suppilovahvero on hyvin ohutmaltoinen sieni
* väri vaihtelee kasvupaikan mukaan kellertävästä vaaleanruskeaan, myös melko tummanruskeita yksilöitä on olemassa (siis eivät ole vielä yli-ikäisiä :) )
* lakissa on aina syvänne, jossa usein on myös reikä, reikä johtaa onttoon jalkaan, jalka on ohut ja alareunastaan useimmiten vahvasti kellertävä
* lakin alapinnalla on epätasaisesti haaroittuneita poimuja, jotka johtavat suoraan jalan yläosaan

Matkijasienet:

Kosteikkovahvero on kosteilla alueilla kasvava suppilovahveron sukulainen. Se näyttää miltei samalta kuin suppilovahvero, mutta jalan väritys vaihtelee ja lakin reuna on usein "hapsumainen" ja poimuileva. Olen usein poiminut kosteikkovahveroita, mutten ole tajunnut ottaa niistä kuvaa - yritän nyt syksyllä muistaa lisätä tänne kuvan kosteikkovahverosta.

Muoks: 12.09.2012  Muutama kuva hyvin kosteasta sammaleesta löytyneistä kosteikkovahveroista:

Jotkut pienet suppilovahveronsävyiset seitikit, sekä myrkylliset että myrkyttömät, kasvavat toisinaan tiiviisti suppilovahveroiden ryppäissä tai niiden vierellä. Kannattaa siis syksyisessä, hämärässä metsässä katsoa tarkkaan, mitä nappaa käteensä, jos hamuaa koppaan useampaa suppilovahveroa kerrallaan.

Holmberg & Marklund mainitsevat matkijasieninä mm. Kultaheltan - kuvaa ei itseltäni valitettavasti löytynyt, mutta kunhan törmään kultahelttoihin, otan niistä kyllä kuvan tähän kohtaan. Kultaheltta näyttää päältä samanlaiselta kuin suppilovahvero, mutta sen lakin alapuolella on kullankeltaisia helttoja aika harvassa. Se kasvaa lahoavilla kannoilla ym.

Poimia kannattaa:

*  tietysti tuoreita yksilöitä, tummia vanhempia ei kannata ottaa metsästä mukaansa, ne saattavat maistua karvailta
* suppilovahveroa voi poimia vielä pakkasten tultua, tosin pakkasen puremia suppiksia ei voi enää kuivata

Löytyy:

* suppilovahveroa voi olla vaikea löytää metsästä, mutta kun yhden suppilovahveron huomaa, niitä on yleensä aina useita lähiympäristössä. Suppilovahverot kasvavat ns. "suonina" eli niitä löytyy vanankaltaisesti ryppäinä
* suppilovahveroita löytää happamasta maaperästä, kuusimetsistä kosteilta mättäiltä
* kasvaa ainakin Etelä- ja Keski-Suomessa, kuinka korkealla pohjoisessa suppiksia vielä löytää, sitä en tiedä

Sienestä käytetään:

* koko sieni
* jos suppilovahveroa kuivaa, se kannattaa halkaista 2-3 osaan, varsinkin, jos on sadellut ennen sienestysreissua, maku voimistuu kuivattaessa samaantapaan kuin mustilla torvisienillä

Säilöntä:

* kuivaus on helppoa, isommat sienet halkaistaan useampaan osaan ja ne voi vaikka ripustaa neulan ja ompelulangan avulla kuivumaan katonrajaan varjoisaan ja lämpimään paikkaan :), liotusaika käyttöön otettaessa on n. 20 minuuttia.
* suppiksia voi myös pakastaa, ne täytyy käyttää pakkasesta otettaessa nopeasti

Kesän 2012 ensimmäiset kantarellit

Mökkimetsän mustikkareissulla Pohjois-Pirkanmaalla mukaan tarttui kipollinen kantarelleja. Ihanaa! :) Myös ensimmäiset haperot ja kuusen-/männynpunikkitatit ovat nousseen mättäille.

Yritän otella kuvia haperoista nyt alkavan syksyn mittaan, niin saan niistäkin listausta tänne - ihan kaikkia haperoita en kuitenkaan näkyville laita, sillä osan niistä sieniharrastaja voi sekoittaa myrkyllisiin sieniin. Kameraa täytyy muistaa kuljetella mukana sienireissuilla.

Tarkoitus olisi myös laittaa kuvia ja tietoa villanvärjäykseen sopivista ei-myrkyllisistä sienistä ja käävistä. Siinä sitä sitten onkin puuhaa pitkälle syksyyn.