- - - - - Korvasieni - - - - -

Korvasieni

† käsittelemättömänä tappavan myrkyllinen, muuten hyvä ruokasieni

Gyrómitra esculénta (lat.)
stenmurkla (ruotsi), Frühjahrsmorchel (saksa), kevadkogrits (viro)

* korvasieniä on useita eri lajikkeita

Tunnistaa:

* lakki on suklaanruskea tai tummempi, poimuttunut, ulkonäköä voisi verrata tippaleipään tai aivojen poimuihin
* lakin reuna useilta kohdin jalkaan sisäänpäin kääntynyt
* jalka on tukeva ja sen paksuus on noin puolet lakin leveydestä
* korvasienen koko vaihtelee muutamasta sentistä aina 14-15 senttiseen
* sienen haju tuoreena on miedon pähkinäinen, ÄLÄ KOSKAAN maista tuoretta korvasientä!

Löytyy:

* keväällä lumen sulettua, kun koivut ovat puhjenneet hiirenkorville
* hakkuuaukeilta, kun hakkuusta on kulunut vuosi tai pari
* hiekkapohjaisista havumetsistä, usein kaatuneiden puiden juuriston lähettyviltä, missä hiekka on puun kaatuessa "myllertynyt", myös hiekkaisten polkujen varsilta

Sienestä käytetään:

* koko sieni
* tuoreena tai väärin käsiteltynä korvasieni on tappavan myrkyllinen. Sieni sisältää käsittelemättömänä gyromitriini-nimistä myrkkyä.
* korvasieni vaatii huolellisen esikäsittelyn: Sienet keitetään kahteen kertaan runsaassa vedessä - 1 osa sieniä ja 3 osaa vettä - vähintään viisi minuuttia kerrallaan (vesi siis kiehuu vähintään tuon viisi minuuttia). Sienet huuhdellaan hyvin molempien keittokertojen jälkeen runsaalla vedellä. Keitinvettä EI saa missään nimessä käyttää ruoanvalmistukseen ja tuuletuksesta on syytä huolehtia keittopaikalla.

Eviran ohje korvasienen käsittelyyn: http://www.evira.fi/portal/fi/tietoa+evirasta/julkaisut/?a=view&productId=59

Säilöntä:

* korvasienet voi säilöä kuivaamalla ne rapeiksi. Kuivatut korvasienet täytyy käsitellä samalla tavalla kuin tuoreet eli ne keitetään vähintään kahteen kertaan.
* käsitellyt sienet voi myös pakastaa

.

- - - - - Punanuljaska - - - - -

 

Punanuljaska
* * * erinomainen ruokasieni (heti pannulle)
Gomphidius roseus (lat.)
rosenslemskivling (ruotsi),  rosy spike-cap / pink gomphidius (engl.),  Rosenroter Schmierling / Rosa Schmierling (saksa)

Tunnistaa:

* Punaisesta lakista ja yhtenevästä muodosta limanuljaskan kanssa
* Punanuljaskalla ja limanuljaskalla on samanlainen helttojen ja jalan muoto: punanuljaskalta puuttuu rikinkeltainen jalan tyvi, mutta punanuljaskan jalka on usein samalla tavoin taipunut ja suippotyvinen kuin limanuljaskankin jalka.
* Punanuljaska ei ole niin limainen kuin limanuljaska
* Jos löydät punanuljaskan, tähyile lähettyviltä nummitatteja. Nämä kaksi sientä viihtyvät yhdessä. :)

Matkijasienet:

Ei tiettävästi ole.


Poimia kannattaa:

Pienet punanuljaskat, toukat löytävät nämä sienet nopeasti. Punanuljaska on harvinaisempi kuin limanuljaska ja niitä löytyy harvakseltaan. Kannattaa tarkistaa toukat jo poimittaessa.

Löytyy:

Nummitattien läheisyydestä, vaikka ne eivät aina kasvakaan samanaikaisesti. Kuivilla metsäpoluilla, kallioiden lähettyvillä, käsittääkseni koko Suomessa.

Sienestä käytetään:

Lakki samalla tavoin kuin limanuljaskalla.

Säilöntä

Kuivaus, pakastus, sekasienenä varmaankin useimmin, koska sientä ei esiinny kovin runsaslukuisasti.

- - - - - Limanuljaska - - - - -

Limanuljaska
* * * hyvä ruokasieni (heti pannulle)
Gomphidius glutinosus (lat.)
citronslemskivling (ruotsi), Slimy Spike-Cap (engl.), Der Große Schmierling (saksa)

Tunnistaa:

* Limaisesta lakista, helttojen muodosta ja jalan tyvessä olevasta rikinkeltaisesta väristä.
Kirkas keltainen jalan tyven väri on mielestäni se paras tuntomerkki, siinä ei voi erehtyä :)
* Lakki on ruskeahko, ehkä hieman sinertävä
* Nuorilla sienillä on läpinäkyvä, limainen kalvo jalan ja lakinreunan välissä
* Vanhemmissa sienissä on pieniä mustia pisteitä / laikkuja lakissa

Matkijasienet:

* Limanuljaskalla ei ole yhtään vaarallista matkijasientä
* Voitatin lakki voi näyttää päältä samannäköiseltä
* Mainitsen tässä myös punanuljaskan, joka on sukua limanuljaskalle ja myös hyvä ruokasieni. Se ei ole matkijasieni - punanuljaskalla ei ole rikinkeltaista jalan tyveä ja sen lakki on tumman punertava. Laitan kuvia ja tietoa punanuljaskasta hieman myöhemmin.

Poimia kannattaa:

* Nuoria limanuljaskoja, sillä toukat löytävät nämä sienet nopeasti
* Leikkaa sienen jalka pois helttojen tyvestä ja halkaise sieni keskeltä, tarkista puhtaus ja kuori limainen kalvo pois lakin pinnalta samalla tavalla kuin esim. voitatista
* Huom! Limanuljaska värjää muut sienet tummilla laikuilla jos poimit limanuljaskat samaan koppaan muiden sienien kanssa. Esim. kantarellit kannattaa pitää toisessa rasiassa / kopassa sienireissulla.

Löytyy:

* Ihan koko Suomesta
* Kasvaa usein hiekkaisten metsäteiden ja polkujen varsilla
* Kuusen mykoritsasieni eli löytyy kuusien lähettyviltä

Sienestä käytetään:

* Ruoaksi kelpaa lakki, käy hyvin sekasieneksi tai sellaisenaan pannulla paistettuna tai muhennoksissa
* Villanvärjäykseen voi käyttää koko sienen tai lakin ja varren erikseen - Lakki antaa rautapuretuksella kauniin sammaleenvihreän värin (kokeiltu on) ja jalka taas kuulemani mukaan oranssin värin (puretuksesta jalan osalta en ole varma...)

Säilöntä:

* Sekasienenä etikkaan säilöttynä / umpioituna
* Voidaan myös kuivata ja pakastaa

Syyskuun sienisaalista

Ensin pieni mainos: Tänään keskiviikkona 12.9.2012 Radio Suomessa on klo 18:03 alkaen Luonto-Suomen Sieni-ilta.

Suppilovahveroita alkaa näkyä tutuilla paikoilla. Lupasin muistaakseni laittaa kuvan kosteikkovahveroista, kunhan sellaisiin törmään. Viikonloppuna löysin muutamia, joten lisäsin kuvia suppilovahveroiden kohdalle.

Alla kuva saalista lyhyeltä metsäkävelyltä. :) Sienet nousevat vuosittain jokainen oman tutun kasvuympäristönsä alueelle, joten muutaman vuoden sienestyksen jälkeen osaa sienilajeja etsiä tietyiltä paikoilta. Se nopeuttaa ja helpottaa sienestystä varsinkin pimeinä, sateisina syyspäivinä.

Kuvassa näkyy myös vaaleaorakas. Se on erinomaisen hyvä ruokasieni ja lisätietoa siitä sekä esim. lima- ja punanuljaskasta tulee heti, kunhan löydän kuvat, jotka ehdin siirtää kameraltani johonkin... ;)

Mukavia sienestysreissuja teille kaikille, jotka jaksatte lukea blogiani!

- - - - - Voitatti - - - - -

Voitatin limainen lakin pinta kuoriutuu helposti pois veistä apuna käyttäen.

Voitatti
* * * herkullinen (heti pannulle)
Suillus luteus (lat.)
Smörsopp (ruots.), Slippery Jack / Sticky Bun (engl.),  Butter-Röhrling / Butterpilz (saks.)

Tunnistaa:

* muistuttaa hieman lehtikuusentattia, mutta lakin yläpinta on usein tummempi ja malto ei tummu kosketuksesta
* lakki on useimmiten limainen, kuivana kiiltävä
* pillistö on ensin vaaleankeltainen, tummuu hieman sienen vanhetessa
* pillistö on tiivis
* jalassa on rengas, johon pillistön suojus jää usein roikkumaan
* rengas tummenee ja katoaa sienen kasvaessa

Poimia kannattaa:

* nuoret yksilöt, vanhemmatkin kelpaavat, jos toukat tai etanat eivät ole sientä täysin vallanneet

Löytyy:

* käsittääkseni levinnyt koko Suomeen
* metsäisien ajoteiden ja polkujen reunoilta
* voitatti on männyn seuralainen
* sieltä mistä löytyy yksi voitatti, niitä löytyy yleensä useampia

Sienistä käytetään:

* sienestä otetaan vain renkaan yläpuolella oleva jalan osa eli
* katkaise jalka ja leikkaa tatti halki jalan keskikohdalta, "kuori" pois limainen lakinosa
* kannattaa suosia pieniä voitatteja, sillä toukat pesiytyvät niihin nopeasti

Säilöntä:

* perkauksen jälkeen suoraan pannulle tai käytetään sekasienenä, ei säily poiminnan jälkeen kovinkaan kauan
* voidaan myös pakastaa
* kuivaus on erittäin suositeltavaa, maku voimistuu kuivattaessa

Reseptit:

Nopea, helppo ja herkullinen ruoka syntyy kun kuullotat sipulit tilkassa öljyä ja lisäät puhdistetut voitatit sekaan, kääntelet hetken ja lisäät oman maun mukaisesti suolaa ja pippuria. :)

Omat huomautukset:

2012: Vuoden ensimmäiset voitatit löytyivät tänään 25.8. tutulta paikalta. Ja lisää on varmaankin tulossa, sillä ensi viikoksi on luvattu sateita...

- - - - - Kangashapero - - - - -

Nuoren maastanousevan kangashaperon muoto on pallomainen.
Kuvan haperolla on kostea lakki, siksi se näyttää kuvassa laikulliselta.

Kuvassa näkyvät hyvin jalan punertavat kosketuskohdat.

Halkaistussa lakissa ja jalassa näkyvät toukkien harmahtavaksi muuttuneet käytävät.

Kangashapero

* * hyvä ruokasieni 
Russula decolorans (lat.)
tegelkremla (ruotsi), Copper Brittlegill (engl.), Orangeroter Graustiel-Täubling (saksa)

Tunnistaa:

* Kangashaperon lakki on säännöllisen värinen (ei siis mitään rengaskuviota tms)
* Lakki on nuorena pallomainen, sitten laakea. Lopuksi lakki painuu keskeltä hieman kuopalle.
* Lakin väri on Holmbergin ja Marklundin mukaan punertavan oranssi / kalpean tiilenpunainen.

Itse kuvailisin sitä kellahtavan punertavan beigeksi. :)
Kangashapero on mielestäni helppo erottaa lakinvärin perusteella, kun siihen ensin on tutustunut.

* Heltat ovat valkoiset, samoin jalka.
 * Malto punertuu ensin kosketuksesta hieman, sitten siihen tulee harmahtava sävy.

Jos törmää etanan tai hiiren nakertamaan kangashaperoon, harmahtavan mallon huomaa helposti syöntikohdassa. Sieni tuntuu kädessä haperomaiselta ja murtuu helposti kosketuksesta.

* Kangashaperon maku on hieman kirpeä, mutta kirpeys katoaa sientä kuumennettaessa.


Matkijasienet:

Holmberg ja Marklund mainitsevat kangashaperon lähisukulaisen hakahaperon, joka kasvaa lehtimetsissä. Erona kangashaperoon on se, ettei hakahaperon jalka harmaannu naarmutuskohdasta.


Poimia kannattaa:

* Pieniä pyöreähköjä kangashaperoja, isot ovat yleensä täynnä toukkia.

Löytyy:

* Havupuukankailta, sekametsistä. 


Sienestä käytetään:

* Koko sieni, tarkista lakki ja jalka halkaisemalla ne.

Säilöntä:

Olen käyttänyt kangashaperoa sekasienenä. Tänä vuonna 2012 kangashaperoita näyttäisi nousevan paljon ja ne ovat ainakin tähän asti olleet melko toukattomia, joten teen varmaan tänä vuonna ensimmäisen kangashaperopiirakkani. :)

Voidaan myös pakastaa. Kuivausta en ole kokeillut, mutta usein siteeraamani Holmberg ja Marklund ;) huomauttavat sienen maun huonontuvan kuivauksesta.

Mustatorvisienetkin ovat tuloillaan

Kävin uteliaana katsomassa tutut torvisienipaikat ja olihan siellä muutama jo tulossa. Jätin suurimman osan sienistä kasvamaan, muutaman nappasin kuitenkin mukaani sienipiirakkaan. Isoimmassa torvisienessä lymyili sisällä myös iso etana, mikä selittää sen, että osa sienistä oli jo syöty. :(

Maistoin muuten torvisientä noin ihan tuoreeltaan, kun en sitä tähän asti ole tehnyt ja melko multainen maku siinä on - sienen maku muuttuu melkoisesti parempaan, kun sitä käytetään ruoanvalmistuksessa ja maku vahvistuu entisestään kun torvisieni kuivataan ennen käyttöä.

Kantarelleja näyttää tänä vuonna nousevan todella paljon, ainakin niissä metsissä, joissa käyn, mutta herkkutatteja ei näy vielä missään. Josko niitä edes tänä vuonna tulee, saa nähdä...

- - - - - Liekkihapero - - - - -

 

Lisäänpä tähän kohtaan pari kuvaa haperosta, joita tuli tämän päivän mustikkareissulla vastaan useampia. Kyseessä on varhainen lajike, kirpeän pippurinen liekkihapero ( Russula griseascens ), josta etanat näyttävät pitävän, mutta itse en näitä poimisi juuri melkoisen kirpeän maun vuoksi. Kuvat on otettu helteisenä, aurinkoisena päivänä, joten lakin väri on ehkä hivenen punertavampi todellisuudessa.

Laitoin kuvat oikeastaan siksi, että kunhan sienestyskausi pääsee kunnolla alkuun, näitä pahalta maistuvien haperoiden kuvia voi vertailla herkullisten haperoiden kuviin. Haperoita on todella montaa eri lajia ja osa niistä muistuttaa kovasti toisiaan. Osalla on myös melkoisen vaarallisia "matkijalajeja", joten jos ei ole täysin varma siitä, että kyseessä on hapero, sienet kannattaa jättää metsään. Pelätä näitä ei kuitenkaan tarvitse eli rohkeasti vain tutustumaan ja sienikirjoja ja nettisivuja tutkimaan. Kunhan haperokuvia kertyy tarpeeksi, kokoan ruoaksi kelpaamattomat haperot yhden blokkauksen alle.

- - - - - Suppilovahvero - - - - -

Suppilovahvero
* * * erinomainen ruokasieni (heti pannulle)
cantharellus tubaeformis (lat.)
trattkantarell (ruotsi)  Trompeten-Pfifferling (saksa)

Tunnistaa:

* suppilovahvero on hyvin ohutmaltoinen sieni
* väri vaihtelee kasvupaikan mukaan kellertävästä vaaleanruskeaan, myös melko tummanruskeita yksilöitä on olemassa (siis eivät ole vielä yli-ikäisiä :) )
* lakissa on aina syvänne, jossa usein on myös reikä, reikä johtaa onttoon jalkaan, jalka on ohut ja alareunastaan useimmiten vahvasti kellertävä
* lakin alapinnalla on epätasaisesti haaroittuneita poimuja, jotka johtavat suoraan jalan yläosaan

Matkijasienet:

Kosteikkovahvero on kosteilla alueilla kasvava suppilovahveron sukulainen. Se näyttää miltei samalta kuin suppilovahvero, mutta jalan väritys vaihtelee ja lakin reuna on usein "hapsumainen" ja poimuileva. Olen usein poiminut kosteikkovahveroita, mutten ole tajunnut ottaa niistä kuvaa - yritän nyt syksyllä muistaa lisätä tänne kuvan kosteikkovahverosta.

Muoks: 12.09.2012  Muutama kuva hyvin kosteasta sammaleesta löytyneistä kosteikkovahveroista:

Jotkut pienet suppilovahveronsävyiset seitikit, sekä myrkylliset että myrkyttömät, kasvavat toisinaan tiiviisti suppilovahveroiden ryppäissä tai niiden vierellä. Kannattaa siis syksyisessä, hämärässä metsässä katsoa tarkkaan, mitä nappaa käteensä, jos hamuaa koppaan useampaa suppilovahveroa kerrallaan.

Holmberg & Marklund mainitsevat matkijasieninä mm. Kultaheltan - kuvaa ei itseltäni valitettavasti löytynyt, mutta kunhan törmään kultahelttoihin, otan niistä kyllä kuvan tähän kohtaan. Kultaheltta näyttää päältä samanlaiselta kuin suppilovahvero, mutta sen lakin alapuolella on kullankeltaisia helttoja aika harvassa. Se kasvaa lahoavilla kannoilla ym.

Poimia kannattaa:

*  tietysti tuoreita yksilöitä, tummia vanhempia ei kannata ottaa metsästä mukaansa, ne saattavat maistua karvailta
* suppilovahveroa voi poimia vielä pakkasten tultua, tosin pakkasen puremia suppiksia ei voi enää kuivata

Löytyy:

* suppilovahveroa voi olla vaikea löytää metsästä, mutta kun yhden suppilovahveron huomaa, niitä on yleensä aina useita lähiympäristössä. Suppilovahverot kasvavat ns. "suonina" eli niitä löytyy vanankaltaisesti ryppäinä
* suppilovahveroita löytää happamasta maaperästä, kuusimetsistä kosteilta mättäiltä
* kasvaa ainakin Etelä- ja Keski-Suomessa, kuinka korkealla pohjoisessa suppiksia vielä löytää, sitä en tiedä

Sienestä käytetään:

* koko sieni
* jos suppilovahveroa kuivaa, se kannattaa halkaista 2-3 osaan, varsinkin, jos on sadellut ennen sienestysreissua, maku voimistuu kuivattaessa samaantapaan kuin mustilla torvisienillä

Säilöntä:

* kuivaus on helppoa, isommat sienet halkaistaan useampaan osaan ja ne voi vaikka ripustaa neulan ja ompelulangan avulla kuivumaan katonrajaan varjoisaan ja lämpimään paikkaan :), liotusaika käyttöön otettaessa on n. 20 minuuttia.
* suppiksia voi myös pakastaa, ne täytyy käyttää pakkasesta otettaessa nopeasti

Kesän 2012 ensimmäiset kantarellit

Mökkimetsän mustikkareissulla Pohjois-Pirkanmaalla mukaan tarttui kipollinen kantarelleja. Ihanaa! :) Myös ensimmäiset haperot ja kuusen-/männynpunikkitatit ovat nousseen mättäille.

Yritän otella kuvia haperoista nyt alkavan syksyn mittaan, niin saan niistäkin listausta tänne - ihan kaikkia haperoita en kuitenkaan näkyville laita, sillä osan niistä sieniharrastaja voi sekoittaa myrkyllisiin sieniin. Kameraa täytyy muistaa kuljetella mukana sienireissuilla.

Tarkoitus olisi myös laittaa kuvia ja tietoa villanvärjäykseen sopivista ei-myrkyllisistä sienistä ja käävistä. Siinä sitä sitten onkin puuhaa pitkälle syksyyn.

- - - - - Mustatorvisieni - - - - -

Mustatorvisieni
* * * herkullinen (heti pannulle)
Crateréllus cornucopíoides (lat.)
Svart trumpetsvamp (ruots.), Totentrompete(saks.)

Tunnistaa:

* lakki on suppilomainen, torvenmuotoinen
* lakin yläpinta (torven sisäosa) on kuivana harmaanmusta tai harmaanruskea, kosteana pikimusta
* lakin yläpinta näyttää usein "nyppymäiseltä"
* varsi ja lakin alapinta kohtaavat toisensa saumattomasti, väri on kuivana vaalean harmahtava, kosteana musta
* Holmberg ja Marklund toteavat jalassa olevan "suonipintaisia poimuja"
* jalan tyvi on mustempi kuin muu sieni ja myös puumainen, se kannattaa nyppäistä ennen käyttöä pois

Maistuu:

* en ole koskaan maistanut sientä raakana, täytyy kokeilla seuraavalla kerralla, kun löydän torvisieniä ;)

Tuoksuu:

* tuoksu on mielestäni vain "multainen" tai "maanläheinen", onko sienellä ylipäänsä ominaistuoksu?

Poimia kannattaa:

* periaatteessa kaikki kaikki torvisienet, vanhat torvisienet ovat kosteiden sienten lailla mustia ja niissä on saattanut alkaa mädäntyminen - kostea torvisieni näyttää ylipäänsä lahoavalta sieneltä
* jalan tyvi kannattaa katkaista pois, musta tyvi on puumainen

Löytyy:

* löytyy ainakin vielä Rovaniemen korkeudella
* lehti- ja sekametsistä, olen kuullut että niitä on usein valtavasti
* omat torvisieneni olen kerännyt havumetsästä, valoisalta paikalta hakkuun reunalta, sammal on löytöpaikalla usein kosteaa ja siksi myös rehevää

Sienestä käytetään:

* koko torvisieni kelpaa syötäväksi puumaista tyveä lukuunottamatta
* halkaisen usein isommat sienet jo metsässä, torvessa saattaa asustella etana tai joku muu pieni asukas

Säilöntä:

* tuoreena tai kuivattuna, kuivaus onnistuu ihan ompelulankaan neulan kanssa pujottamalla, kannattaa halkaista tai suikaloida isommat sienet
* olen myös pakastanut torvisieniä

* torvisienet säilyvät muutaman päivän viileässä ja ilmavassa tilassa esim. jääkaapissa

Reseptin lisään tähän hieman myöhemmin...

- - - - - hyvin erikoisia EI SAA SYÖDÄ -sieniä - - - - -

Mikä tämä on?




Viherkaulussieni - siis onko tämä todella? Kyseessä on siis sinervän vihertävä sieni. Eikä sienen aluilla ole valkoista laikutusta hatun reunoilla, kuten olen nähnyt kuvissa viherkaulussienellä olevan. Voiko kyseessä olla sittenkin Sinijalkakaulussieni? Olen joskus jossakin nähnyt nettisivuilla samantapaisen sinertävän, kummallisen sienen, mutta en enää muista missä. Se kasvaa ilmeisesti vain pohjoisella vyöhykkeellä? Meillä se kasvaa mökillä vanhan lehtijätteestä muodostuneen kasan päällä parkkipaikan (ja metsikön) laidalla.


- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Kultasieni
 † ei syötävä
Phaeolepiota Aurea (lat.)
Glimmerschüpling (saks.)

En
tiedä juurikaan mitään tästä sienestä, paitsi että sitä kasvaa paljon
Saksassa. Ja meidän mökillämme pihassa ajotien vierellä maitohorsmien
joukossa. Vanhoissa (ei luotettavissa) kirjoissa kultasieni mainitaan
ruokasienenä, mutta olen lukenut myös kirjoja, joissa se luokitellaan
myrkylliseksi.

Taas viisastuin hieman. Kultasieni on ilmeisesti nuorena syötävä
vaikka sitä ei suositellakaan. Vanhemmiten se kehittää itseensä sinihappoa,
joten siitä tulee myrkyllinen. Toivottavasti tämä pitää nyt paikkansa. Korjatkaa,
jos olen väärässä. En kyllä suosittele kenellekään kultasienen syöntiä.

Muoks. elokuussa 2012: Kiitos anonyymin kirjoittajan opin juuri, että

kultasientä kasvaa ainakin Rovaniemen korkeudella. :) 

- - - - - Lehtikuusentatti - - - - -

Lehtikuusentatti
* * * herkullinen (heti pannulle)
Suíllus grevíllei (lat.)
Lärksopp (ruots.), Goldröhrling tai Goldgelber Lärchenröhrling (saks.)

Tunnistaa:

* muistuttaa mielestäni hieman voitattia, koska
* lakki on usein limainen
* pillistö on kellertävä
* jalassa on vahva rengas
* huomasin juuri, että Raija Tuomainen vertaa lehtikuusentattia turjantattiin, valitettavasti minulla ei ole kuvaa siitä
* lehtikuusentatin malto ruskettuu kosketuksesta

Poimia kannattaa:

* nuoret yksilöt, vanhemmatkin kelpaavat, jos toukat tai etanat eivät ole sientä täysin vallanneet

Löytyy:

* käsittääkseni levinnyt Lapin korkeudelle saakka
* nimensä mukaisesti lehtikuusentatti on lehtikuusen seuralainen, kannattaa tähyillä lehtikuusien ympäriltä kosteahkoilta paikoilta, nurmikoilta ym. aina 10 - 15 metrin etäisyydeltä, periaatteessa se levittäytyy niin pitkälle, kuin lehtikuusen juuristokin

Sienistä käytetään:

* sienestä otetaan vain renkaan yläpuolella oleva jalan osa eli
* katkaise jalka ja leikkaa tatti halki jalan keskikohdalta, "kuori" pois limainen lakinosa samalla tavalla kuin voitatista tai limanuljaskasta
* poista vanhemmista yksilöistä pillistö, se on usein toukkainen ja ruskistunut

Säilöntä:

* käytetään kuten voitatti, perkauksen jälkeen suoraan pannulle tai käytetään sekasienenä, ei säily poiminnan jälkeen kovinkaan kauan
* voidaan myös pakastaa
* kuivaus on erittäin suositeltavaa, maku voimistuu kuivattaessa

Reseptit:

* lisään vähän myöhemmin tällä viikolla :)

Omat huomautukset:

Joka vuosi näihin aikoihin syyskuun alusta syyskuun loppuun lehtikuusen tatteja ilmestyy runsaasti mökille Pohjois-Pirkanmaalle. Pihassa kasvaa yksi valtavan kokoinen, vanha lehtikuusi.

- - - - - Keltavahvero - - - - -

Keltavahvero eli kantarelli
* * * herkullinen (heti pannulle)
Cantharéllus cibárius (lat.)
blek kantarell (ruots.), Pfifferling (saks.)

Tunnistaa:

* keltainen lakki aluksi pieni ja pyöreähkö, usein epätasaisen pyöreä, kasvaessaan yleensä keskeltä alaspäin painunut, reunoiltaan epätasaiseksi poimuttunut
* lakin alla helttamaiset poimut eivät ole tasaisia vaan niissä on haaroja (katso alempi kuva)
* poimut jatkuvat kiinteästi jalan yläosaan
* malto on kellertävän valkoista

Maistuu:

* raakana melko kirpeältä (ei saa maistaa, jollei ole täysin varma, että kyseessä on kantarelli)

Tuoksuu:

* lähinnä mielestäni kuivatulta aprikoosilta, siinä on hyvin omintakeinen haju
* Holmberg ja Marklund (katso sivupalkin kirjasuositukset) kirjoittavat, että joidenkin mielestä kantarellin tuoksu muistuttaa "wettex-tiskiliinaa" tai "solariumin paistattamaa ihoa"

Poimia kannattaa:

* periaatteessa kaikki kantarellit, kantarelli kasvaa hitaasti, koska se vaatii kasvaakseen paljon vettä (puserrettaessa siitä tihkuu usein vettä runsaasti, ellei maasto ole ollut kuivaa)

Löytyy:

* löytyisikö koko Suomesta?
* lehti- ja sekametsistä, kuusimetsistä
* kosteat sammaleiset kolot ja polunvarret

Sienestä käytetään:

* koko keltavahvero kelpaa syötäväksi
* roskat kannattaa puhdistaa jo metsässä, koska sienien kuivuttua hieman, roskat jäävät helposti kiinni lakin pintaan (ainakin omien kokemusteni mukaan)

Säilöntä:

* taitaa olla parasta tuoreena paistinpannulla paistettuna sipulin ja voin kera
* äitini on myös pakastanut kantarelleja
* yritin alkuvuosina kuivausta, mutta tulos oli sama kuin lampaankääpien kohdalla eli ei onnistunut - en suosittele
* kantarellit säilyvät useamman päivän viileässä ja ilmavassa tilassa, olen usein valmistanut niitä ruoaksi jopa 5 päivän kuluttua siitä, kun olen ne poiminut.

Reseptit:

Marin kantarellipiirakka
valmistusaika yht. n. 1 tunti

Valmis suolainen piirakka pohja pakastealtaasta (esim. Sunnuntai)
vajaat 1/2 litraa kantarelleja (voit myös sekoittaa mukaan muita esim. voitatteja)
1-2 sipulia riippuen sipulin koosta
1 prk kermaviiliä
1 kananmuna
valkopippuria, maustepippuria, merisuolaa
1 valkosipulinkynsi
oliiviöljyä / rypsiöljyä
juustoraastetta (valitse juusto oman makusi mukaan)

1. Ota piirakkapohja sulamaan pakkasesta.
2. Kuori ja viipaloi sipuli, perkaa sienet ja paloittele ne
3. Paista sipulilohkot ja sienet pannulla tilkassa oliiviöljyä tai rypsiöljyä, lopussa lisää pilkottu valkosipulinkynsi, sitä ei tarvitse paistaa alusta alkaen pannulla, ettei se turhaan pala
4. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen, jos piirakkapohja ei ole vielä sulanut, sulata se pehmeämmäksi mikrossa tai odottele hetki
5. Öljyä piirakka vuoka tai vuoraa pelti leivinpaperilla
6. Kaulitse tai painele piirakkapohja vuokaan /pellille, pyöräytä lopuksi reunustoille pienet kohollaan olevat reunat, pistele piirakkapohjaan reikiä haarukalla ja esipaista sitä n. 8-10 min.
7. Ota esipaistettu piirakkapohja uunista, valmista sieni-kermaviiliseos:
8. Kumoa kulhoon kermaviili, lisää joukkoon kananmuna ja sipuli-sieniseos, mausta pippureilla ja merisuolalla, lisää seokseen kourallinen juustoraastetta, sekoita ja kumoa esipaistetun piirakkapohjan päälle.
9. Lisää päälle juustoraastetta
10. Paista 200 asteessa n. 20-25 min. kunnes piirakan pinnalla oleva juusto on kullanruskeaa.

Tarjoa uunista tulleena - tosin piirakan voi myös lämmittää jälkikäteen tai syödä vaikka kylmänä! Höysteeksi sopii erinomaisesti esim. valkoviini.

- - - - -

Nopea ja herkullinen kantarellikastike
Valmistusaika 10 min.

Kantarelleja sen verran kuin haluat (kahdelle hengelle riittää pari kolme kourallista)
1 iso sipuli tai kaksi pientä sipulia
Kermaa, loraus eli n.1 dl :)
Vettä kerman ohentamiseen sen verran kuin haluat, ei kuitenkaan enempää kuin 1 dl
merisuolaa, jauhettua valko- ja mustapippuria
hieman ruokaöljyä
- jos haluat kastikkeesta todella herkullista, lisää lopuksi 1 rkl voita

1. Kuori ja silppua sipuli, kuullota se kuumalla pannulla öljyssä ja kaada pois hetkeksi pannulta.
2. Kuumenna kantarellit, isommat kannattaa halkaista, muuten ne voi laittaa hyvin pannulle kokonaisina,
sienet kutistuvat kuumennusvaiheessa melkoisesti ja tummuvat vaaleanruskeiksi.
3. Lisää sipuli kutistuneiden sienten joukkoon, pienennä lämpöä.
4. Lisää kerma ja vesi.
5. Lisää mausteet, maistele, - lisää voi, jos haluat ja kastike on valmista nautittavaksi.

- - - - - Lampaankääpä - - - - -

Lampaankääpä
* * * herkullinen (suoraan pannulle)
Albatrellus ovínus (lat.)
Fårticka (ruots.), Schafeuter (saks.)


Tunnistaa:

* kermanvaalea lakki, vanhetessaan se muuttuu harmahtavan vaaleaksi, rusehtavaksi
* lakin pinnalla on kellertäviä laikkuja ja se halkeilee
* pillikerros ei juurikaan erotu, koska se on tiiviisti kiinni sienessä
* malto on valkoista, kellertyy hitaasti leikkuu- tai kosketuspinnasta
* jos et ole varma, mistä käävästä on kyse, kannattaa tehdä paisto- tai keittokoe:
kuumennettaessa malto muuttuu teräskattilassa sitruunankeltaiseksi, rautakattila muuttaa sienen mustaksi. Itse häkellyin mustuvasta lampaankäävästä ensimmäisellä kerralla perusteellisesti. :) Olen myös jauhanut raakaa lampaankääpää vanhalla lihamyllyllä. Lihamyllyn rautainen reikäosa muuttaa lampaankäävän harmaaksi. Holmberg ja Marklund (kts. sivupalkin kirjasuositukset) kehottavat keittämään lampaankäävän ennen kuin sitä työnnetään lihamyllyn läpi. Ehkä syynä on se, että voidaan varmistaa, että kyseessä on tosiaan lampaankääpä?
* sieni tuoksuu miedosti - jaa-has, miltäs se tuoksuu, luin joskus jostakin, että se tuoksuisi lampaantalilta, mutta mie en tiedä, miltä lampaantali tuoksuu, joten sanon vain, että se tuoksuu miedosti makealta, ei kuitenkaan selvästi hedelmäiseltä.

Poimia kannattaa:

* nuoria yksilöitä, vanhatkin käyvät hyvin, mutta ne kannattaa tarkastaa pala palalta, sillä toukat pesiytyvät sieneen nopeasti. Toukkien käytävät tunnistaa melko helposti leikkuupinnalta, koska kolot muuttuvat hieman kellertäviksi.

Löytyy:

* miltei koko Suomesta, ei taida ihan pohjoisimmissa osissa kasvaa
* on kuusen seuralainen, kasvaa vanhoissa sammaleisissa metsissä
* löytyy ainakin Pohjois-Pirkanmaalla kuusiryteiköistä, missä ei juuri mitään muuta kasva
* olen löytänyt lampaankääpää myös keskeltä vanhaa lehmipolkua hyvinkin aurinkoiselta paikalta, lähettyvillä kasvoi kuusimetsä

Sienestä käytetään:

* koko lampaankääpä on syötävää osaa, kannattaa tarkistaa toukat leikkaamalla jalka pois, sitten vaikka reunoja pitkin leikkaamalla tarkistaa, onko kukaan pesiytynyt sieneen.
* lampaankäävästä saa todella maukkaita pihvejä, silloin jalka leikataan pois, ja lakin yläpinta tasoitetaan. Pihviksi kelpaavat toki pienemmätkin palat.

Säilöntä:

* yritin kerran kuivata, ei onnistunut ollenkaan.
* lampaankääpä kannattaa nauttia ihan sellaisenaan tuoreena ruoaksi valmistettuna, esim. paistettuna (se säilyy hyvin useita päiviä viileässä ja ilmavassa tilassa)
* lampaankääpää voi myös pakastaa

Matkijasienet:

Typäskääpä muistuttaa suuresti lampaankääpää. Valitettavasti minulla ei ole siitä kuvia, mutta heti kun seuraavan kerran löydän typäskäävän, kuvakin ilmestyy tänne. Luulin aiemmin, että typäskääpä olisi myrkyllinen, mutta ainakin Holberg & Marklund kirjoittavat sen olevan hyvä ruokasieni.

Reseptit:

Paistetut lampaankääpäpihvit (kuva tulee myöhemmin)

lampaankäävän putsattuja paloja
hapankorppua pieneksi jauhettuna
1 kananmuna
mustapippuria, valkopippuria, merisuolaa
oliiviöljyä ja rypsiöljyä

1. Jauha muutama hapankorppu tai kuivunut ruisleivän kannikka pieneksi muruksi tai hienoksi jauheeksi. Tehosekoitin on kai paras tapa, itse jauhoin hapankorput mökillä vanhalla kahvimyllyllä! :)
2. Riko kananmuna syvälle lautaselle ja sekoita siihen mausteet, hyppysellinen molempia pippureita, maun mukaan suolaa.
3. Kuumenna pannu ja laita loraus oliiviöljyä ja rypsiöljyä pannulle.
4. Kieritä lampaankäävän palat ensin kananmunassa, sitten ruiskorppujauhoissa / hapankorppujauhossa ja laita ne pannulle tirisemään. Kääntele usein, etteivät palat tummu liikaa.
5. Nosta pois pannulta.

Tarjoile heti paistamisen jälkeen, sillä silloin paneroidut lampaankäävät maistuvat todella maukkailta!

Omat huomiot:

12.9.2009 Lampaankääpää löytyi valtavasti kuusiryteiköstä, siellä ei kuivuneiden kuusten alaoksien juurella kasvanut mitään muuta! Olen löytänyt lampaankääpää usein juuri pimeistä paikoista kuusten alta sekä valoisalta vanhalta lehmipolulta!

- - - - - Koivunpunikkitatti - - - - -

Koivunpunikkitatti
* * hyvä ruokasieni
leccínum versipélle (lat.)
tegelsopp (ruots.), Birkenrotkappe (saks.)

Tunnistaa:

* lakki on oranssinsävyinen
* jalassa on tummanruskeita / mustia "hapsuja"
* nuorilla sienillä pillikerros on tummahko, jalka on yleensä kova (= kiinteämaltoinen)
* sienen leikkuupinta muuttuu nopeasti ruskehtavaksi, myöhemmin siitä tulee tumman harmaa, miltei musta

Poimia kannattaa:

* nuoret sienet
* isommat, vanhemmatkin ovat poimittavissa, mikäli ne eivät ole toukkien valtaamia, toukkien käytävät näkyvät tässä sienessä hyvin, koska kosketuspinta muuttaa väriään

Löytyy:

* koivunpunikkitatti on nimensä mukaisesti koivun seuralainen
* kasvaa muistaakseni ihan koko Suomessa

Sienestä käytetään:

* periaatteessa koko sieni, vanhemmilta sieniltä kannattaa poistaa pillikerros, jalkakin voidaan hyvin käyttää, se kannattaa kuitenkin raaputtaa tarkasti puhtaaksi, koska se on yleensä hyvin roskainen.

Säilöntä:

* kannattaa muistaa, että koivunpunikkitatti muuttuu käytettäessä hyvin tummaksi, siksi esim. tätä sientä sekasieniin käytettäessä kannattaa merkitä lapulle, että mukana on myös koivunpunikkitattia, ettei myöhemmin käytettäessä luule sienten pilaantuneen. :)
* sopii sekasieniin, pannulla paistettavaksi esim. sipulin kera, voidaan pakastaa tai säilöä etikkaan, jolloin HUOM! sieni ei muutu tummaksi vaan pitää vaalean värinsä
* olen lukenut jostakin, että punikkitatit olisi syytä kypsentää kunnolla, ettei tule vatsavaivoja, en tiedä, pitääkö tämä paikkaansa?
* punikkitatteja voi myös kuivata (!) ohuina siivuina. Liotusaika on kuitenkin aika pitkä, n. 45-50 min.

Reseptit:

Lisään tähän kohtaan myöhemmin muutaman reseptin. :)

Omat huomatukset:

Löysin eilen 14.9.2009 muutamia herkullisen näköisiä koivunpunikkitatteja vanhan hakkuuaukean reunamilta rinteestä koivun juurelta. Rinne on melkoisen kuiva, mutta ilmeisesti se ei ole haitannut sienten kasvua. Ympärillä oli myös valtavasti puolukoita, joita itseasiassa olinkin poimimassa.