- - - - - hyvin erikoisia EI SAA SYÖDÄ -sieniä - - - - -

Mikä tämä on?




Viherkaulussieni - siis onko tämä todella? Kyseessä on siis sinervän vihertävä sieni. Eikä sienen aluilla ole valkoista laikutusta hatun reunoilla, kuten olen nähnyt kuvissa viherkaulussienellä olevan. Voiko kyseessä olla sittenkin Sinijalkakaulussieni? Olen joskus jossakin nähnyt nettisivuilla samantapaisen sinertävän, kummallisen sienen, mutta en enää muista missä. Se kasvaa ilmeisesti vain pohjoisella vyöhykkeellä? Meillä se kasvaa mökillä vanhan lehtijätteestä muodostuneen kasan päällä parkkipaikan (ja metsikön) laidalla.


- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Kultasieni
 † ei syötävä
Phaeolepiota Aurea (lat.)
Glimmerschüpling (saks.)

En
tiedä juurikaan mitään tästä sienestä, paitsi että sitä kasvaa paljon
Saksassa. Ja meidän mökillämme pihassa ajotien vierellä maitohorsmien
joukossa. Vanhoissa (ei luotettavissa) kirjoissa kultasieni mainitaan
ruokasienenä, mutta olen lukenut myös kirjoja, joissa se luokitellaan
myrkylliseksi.

Taas viisastuin hieman. Kultasieni on ilmeisesti nuorena syötävä
vaikka sitä ei suositellakaan. Vanhemmiten se kehittää itseensä sinihappoa,
joten siitä tulee myrkyllinen. Toivottavasti tämä pitää nyt paikkansa. Korjatkaa,
jos olen väärässä. En kyllä suosittele kenellekään kultasienen syöntiä.

Muoks. elokuussa 2012: Kiitos anonyymin kirjoittajan opin juuri, että

kultasientä kasvaa ainakin Rovaniemen korkeudella. :) 

- - - - - Lehtikuusentatti - - - - -

Lehtikuusentatti
* * * herkullinen (heti pannulle)
Suíllus grevíllei (lat.)
Lärksopp (ruots.), Goldröhrling tai Goldgelber Lärchenröhrling (saks.)

Tunnistaa:

* muistuttaa mielestäni hieman voitattia, koska
* lakki on usein limainen
* pillistö on kellertävä
* jalassa on vahva rengas
* huomasin juuri, että Raija Tuomainen vertaa lehtikuusentattia turjantattiin, valitettavasti minulla ei ole kuvaa siitä
* lehtikuusentatin malto ruskettuu kosketuksesta

Poimia kannattaa:

* nuoret yksilöt, vanhemmatkin kelpaavat, jos toukat tai etanat eivät ole sientä täysin vallanneet

Löytyy:

* käsittääkseni levinnyt Lapin korkeudelle saakka
* nimensä mukaisesti lehtikuusentatti on lehtikuusen seuralainen, kannattaa tähyillä lehtikuusien ympäriltä kosteahkoilta paikoilta, nurmikoilta ym. aina 10 - 15 metrin etäisyydeltä, periaatteessa se levittäytyy niin pitkälle, kuin lehtikuusen juuristokin

Sienistä käytetään:

* sienestä otetaan vain renkaan yläpuolella oleva jalan osa eli
* katkaise jalka ja leikkaa tatti halki jalan keskikohdalta, "kuori" pois limainen lakinosa samalla tavalla kuin voitatista tai limanuljaskasta
* poista vanhemmista yksilöistä pillistö, se on usein toukkainen ja ruskistunut

Säilöntä:

* käytetään kuten voitatti, perkauksen jälkeen suoraan pannulle tai käytetään sekasienenä, ei säily poiminnan jälkeen kovinkaan kauan
* voidaan myös pakastaa
* kuivaus on erittäin suositeltavaa, maku voimistuu kuivattaessa

Reseptit:

* lisään vähän myöhemmin tällä viikolla :)

Omat huomautukset:

Joka vuosi näihin aikoihin syyskuun alusta syyskuun loppuun lehtikuusen tatteja ilmestyy runsaasti mökille Pohjois-Pirkanmaalle. Pihassa kasvaa yksi valtavan kokoinen, vanha lehtikuusi.

- - - - - Keltavahvero - - - - -

Keltavahvero eli kantarelli
* * * herkullinen (heti pannulle)
Cantharéllus cibárius (lat.)
blek kantarell (ruots.), Pfifferling (saks.)

Tunnistaa:

* keltainen lakki aluksi pieni ja pyöreähkö, usein epätasaisen pyöreä, kasvaessaan yleensä keskeltä alaspäin painunut, reunoiltaan epätasaiseksi poimuttunut
* lakin alla helttamaiset poimut eivät ole tasaisia vaan niissä on haaroja (katso alempi kuva)
* poimut jatkuvat kiinteästi jalan yläosaan
* malto on kellertävän valkoista

Maistuu:

* raakana melko kirpeältä (ei saa maistaa, jollei ole täysin varma, että kyseessä on kantarelli)

Tuoksuu:

* lähinnä mielestäni kuivatulta aprikoosilta, siinä on hyvin omintakeinen haju
* Holmberg ja Marklund (katso sivupalkin kirjasuositukset) kirjoittavat, että joidenkin mielestä kantarellin tuoksu muistuttaa "wettex-tiskiliinaa" tai "solariumin paistattamaa ihoa"

Poimia kannattaa:

* periaatteessa kaikki kantarellit, kantarelli kasvaa hitaasti, koska se vaatii kasvaakseen paljon vettä (puserrettaessa siitä tihkuu usein vettä runsaasti, ellei maasto ole ollut kuivaa)

Löytyy:

* löytyisikö koko Suomesta?
* lehti- ja sekametsistä, kuusimetsistä
* kosteat sammaleiset kolot ja polunvarret

Sienestä käytetään:

* koko keltavahvero kelpaa syötäväksi
* roskat kannattaa puhdistaa jo metsässä, koska sienien kuivuttua hieman, roskat jäävät helposti kiinni lakin pintaan (ainakin omien kokemusteni mukaan)

Säilöntä:

* taitaa olla parasta tuoreena paistinpannulla paistettuna sipulin ja voin kera
* äitini on myös pakastanut kantarelleja
* yritin alkuvuosina kuivausta, mutta tulos oli sama kuin lampaankääpien kohdalla eli ei onnistunut - en suosittele
* kantarellit säilyvät useamman päivän viileässä ja ilmavassa tilassa, olen usein valmistanut niitä ruoaksi jopa 5 päivän kuluttua siitä, kun olen ne poiminut.

Reseptit:

Marin kantarellipiirakka
valmistusaika yht. n. 1 tunti

Valmis suolainen piirakka pohja pakastealtaasta (esim. Sunnuntai)
vajaat 1/2 litraa kantarelleja (voit myös sekoittaa mukaan muita esim. voitatteja)
1-2 sipulia riippuen sipulin koosta
1 prk kermaviiliä
1 kananmuna
valkopippuria, maustepippuria, merisuolaa
1 valkosipulinkynsi
oliiviöljyä / rypsiöljyä
juustoraastetta (valitse juusto oman makusi mukaan)

1. Ota piirakkapohja sulamaan pakkasesta.
2. Kuori ja viipaloi sipuli, perkaa sienet ja paloittele ne
3. Paista sipulilohkot ja sienet pannulla tilkassa oliiviöljyä tai rypsiöljyä, lopussa lisää pilkottu valkosipulinkynsi, sitä ei tarvitse paistaa alusta alkaen pannulla, ettei se turhaan pala
4. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen, jos piirakkapohja ei ole vielä sulanut, sulata se pehmeämmäksi mikrossa tai odottele hetki
5. Öljyä piirakka vuoka tai vuoraa pelti leivinpaperilla
6. Kaulitse tai painele piirakkapohja vuokaan /pellille, pyöräytä lopuksi reunustoille pienet kohollaan olevat reunat, pistele piirakkapohjaan reikiä haarukalla ja esipaista sitä n. 8-10 min.
7. Ota esipaistettu piirakkapohja uunista, valmista sieni-kermaviiliseos:
8. Kumoa kulhoon kermaviili, lisää joukkoon kananmuna ja sipuli-sieniseos, mausta pippureilla ja merisuolalla, lisää seokseen kourallinen juustoraastetta, sekoita ja kumoa esipaistetun piirakkapohjan päälle.
9. Lisää päälle juustoraastetta
10. Paista 200 asteessa n. 20-25 min. kunnes piirakan pinnalla oleva juusto on kullanruskeaa.

Tarjoa uunista tulleena - tosin piirakan voi myös lämmittää jälkikäteen tai syödä vaikka kylmänä! Höysteeksi sopii erinomaisesti esim. valkoviini.

- - - - -

Nopea ja herkullinen kantarellikastike
Valmistusaika 10 min.

Kantarelleja sen verran kuin haluat (kahdelle hengelle riittää pari kolme kourallista)
1 iso sipuli tai kaksi pientä sipulia
Kermaa, loraus eli n.1 dl :)
Vettä kerman ohentamiseen sen verran kuin haluat, ei kuitenkaan enempää kuin 1 dl
merisuolaa, jauhettua valko- ja mustapippuria
hieman ruokaöljyä
- jos haluat kastikkeesta todella herkullista, lisää lopuksi 1 rkl voita

1. Kuori ja silppua sipuli, kuullota se kuumalla pannulla öljyssä ja kaada pois hetkeksi pannulta.
2. Kuumenna kantarellit, isommat kannattaa halkaista, muuten ne voi laittaa hyvin pannulle kokonaisina,
sienet kutistuvat kuumennusvaiheessa melkoisesti ja tummuvat vaaleanruskeiksi.
3. Lisää sipuli kutistuneiden sienten joukkoon, pienennä lämpöä.
4. Lisää kerma ja vesi.
5. Lisää mausteet, maistele, - lisää voi, jos haluat ja kastike on valmista nautittavaksi.

- - - - - Lampaankääpä - - - - -

Lampaankääpä
* * * herkullinen (suoraan pannulle)
Albatrellus ovínus (lat.)
Fårticka (ruots.), Schafeuter (saks.)


Tunnistaa:

* kermanvaalea lakki, vanhetessaan se muuttuu harmahtavan vaaleaksi, rusehtavaksi
* lakin pinnalla on kellertäviä laikkuja ja se halkeilee
* pillikerros ei juurikaan erotu, koska se on tiiviisti kiinni sienessä
* malto on valkoista, kellertyy hitaasti leikkuu- tai kosketuspinnasta
* jos et ole varma, mistä käävästä on kyse, kannattaa tehdä paisto- tai keittokoe:
kuumennettaessa malto muuttuu teräskattilassa sitruunankeltaiseksi, rautakattila muuttaa sienen mustaksi. Itse häkellyin mustuvasta lampaankäävästä ensimmäisellä kerralla perusteellisesti. :) Olen myös jauhanut raakaa lampaankääpää vanhalla lihamyllyllä. Lihamyllyn rautainen reikäosa muuttaa lampaankäävän harmaaksi. Holmberg ja Marklund (kts. sivupalkin kirjasuositukset) kehottavat keittämään lampaankäävän ennen kuin sitä työnnetään lihamyllyn läpi. Ehkä syynä on se, että voidaan varmistaa, että kyseessä on tosiaan lampaankääpä?
* sieni tuoksuu miedosti - jaa-has, miltäs se tuoksuu, luin joskus jostakin, että se tuoksuisi lampaantalilta, mutta mie en tiedä, miltä lampaantali tuoksuu, joten sanon vain, että se tuoksuu miedosti makealta, ei kuitenkaan selvästi hedelmäiseltä.

Poimia kannattaa:

* nuoria yksilöitä, vanhatkin käyvät hyvin, mutta ne kannattaa tarkastaa pala palalta, sillä toukat pesiytyvät sieneen nopeasti. Toukkien käytävät tunnistaa melko helposti leikkuupinnalta, koska kolot muuttuvat hieman kellertäviksi.

Löytyy:

* miltei koko Suomesta, ei taida ihan pohjoisimmissa osissa kasvaa
* on kuusen seuralainen, kasvaa vanhoissa sammaleisissa metsissä
* löytyy ainakin Pohjois-Pirkanmaalla kuusiryteiköistä, missä ei juuri mitään muuta kasva
* olen löytänyt lampaankääpää myös keskeltä vanhaa lehmipolkua hyvinkin aurinkoiselta paikalta, lähettyvillä kasvoi kuusimetsä

Sienestä käytetään:

* koko lampaankääpä on syötävää osaa, kannattaa tarkistaa toukat leikkaamalla jalka pois, sitten vaikka reunoja pitkin leikkaamalla tarkistaa, onko kukaan pesiytynyt sieneen.
* lampaankäävästä saa todella maukkaita pihvejä, silloin jalka leikataan pois, ja lakin yläpinta tasoitetaan. Pihviksi kelpaavat toki pienemmätkin palat.

Säilöntä:

* yritin kerran kuivata, ei onnistunut ollenkaan.
* lampaankääpä kannattaa nauttia ihan sellaisenaan tuoreena ruoaksi valmistettuna, esim. paistettuna (se säilyy hyvin useita päiviä viileässä ja ilmavassa tilassa)
* lampaankääpää voi myös pakastaa

Matkijasienet:

Typäskääpä muistuttaa suuresti lampaankääpää. Valitettavasti minulla ei ole siitä kuvia, mutta heti kun seuraavan kerran löydän typäskäävän, kuvakin ilmestyy tänne. Luulin aiemmin, että typäskääpä olisi myrkyllinen, mutta ainakin Holberg & Marklund kirjoittavat sen olevan hyvä ruokasieni.

Reseptit:

Paistetut lampaankääpäpihvit (kuva tulee myöhemmin)

lampaankäävän putsattuja paloja
hapankorppua pieneksi jauhettuna
1 kananmuna
mustapippuria, valkopippuria, merisuolaa
oliiviöljyä ja rypsiöljyä

1. Jauha muutama hapankorppu tai kuivunut ruisleivän kannikka pieneksi muruksi tai hienoksi jauheeksi. Tehosekoitin on kai paras tapa, itse jauhoin hapankorput mökillä vanhalla kahvimyllyllä! :)
2. Riko kananmuna syvälle lautaselle ja sekoita siihen mausteet, hyppysellinen molempia pippureita, maun mukaan suolaa.
3. Kuumenna pannu ja laita loraus oliiviöljyä ja rypsiöljyä pannulle.
4. Kieritä lampaankäävän palat ensin kananmunassa, sitten ruiskorppujauhoissa / hapankorppujauhossa ja laita ne pannulle tirisemään. Kääntele usein, etteivät palat tummu liikaa.
5. Nosta pois pannulta.

Tarjoile heti paistamisen jälkeen, sillä silloin paneroidut lampaankäävät maistuvat todella maukkailta!

Omat huomiot:

12.9.2009 Lampaankääpää löytyi valtavasti kuusiryteiköstä, siellä ei kuivuneiden kuusten alaoksien juurella kasvanut mitään muuta! Olen löytänyt lampaankääpää usein juuri pimeistä paikoista kuusten alta sekä valoisalta vanhalta lehmipolulta!

- - - - - Koivunpunikkitatti - - - - -

Koivunpunikkitatti
* * hyvä ruokasieni
leccínum versipélle (lat.)
tegelsopp (ruots.), Birkenrotkappe (saks.)

Tunnistaa:

* lakki on oranssinsävyinen
* jalassa on tummanruskeita / mustia "hapsuja"
* nuorilla sienillä pillikerros on tummahko, jalka on yleensä kova (= kiinteämaltoinen)
* sienen leikkuupinta muuttuu nopeasti ruskehtavaksi, myöhemmin siitä tulee tumman harmaa, miltei musta

Poimia kannattaa:

* nuoret sienet
* isommat, vanhemmatkin ovat poimittavissa, mikäli ne eivät ole toukkien valtaamia, toukkien käytävät näkyvät tässä sienessä hyvin, koska kosketuspinta muuttaa väriään

Löytyy:

* koivunpunikkitatti on nimensä mukaisesti koivun seuralainen
* kasvaa muistaakseni ihan koko Suomessa

Sienestä käytetään:

* periaatteessa koko sieni, vanhemmilta sieniltä kannattaa poistaa pillikerros, jalkakin voidaan hyvin käyttää, se kannattaa kuitenkin raaputtaa tarkasti puhtaaksi, koska se on yleensä hyvin roskainen.

Säilöntä:

* kannattaa muistaa, että koivunpunikkitatti muuttuu käytettäessä hyvin tummaksi, siksi esim. tätä sientä sekasieniin käytettäessä kannattaa merkitä lapulle, että mukana on myös koivunpunikkitattia, ettei myöhemmin käytettäessä luule sienten pilaantuneen. :)
* sopii sekasieniin, pannulla paistettavaksi esim. sipulin kera, voidaan pakastaa tai säilöä etikkaan, jolloin HUOM! sieni ei muutu tummaksi vaan pitää vaalean värinsä
* olen lukenut jostakin, että punikkitatit olisi syytä kypsentää kunnolla, ettei tule vatsavaivoja, en tiedä, pitääkö tämä paikkaansa?
* punikkitatteja voi myös kuivata (!) ohuina siivuina. Liotusaika on kuitenkin aika pitkä, n. 45-50 min.

Reseptit:

Lisään tähän kohtaan myöhemmin muutaman reseptin. :)

Omat huomatukset:

Löysin eilen 14.9.2009 muutamia herkullisen näköisiä koivunpunikkitatteja vanhan hakkuuaukean reunamilta rinteestä koivun juurelta. Rinne on melkoisen kuiva, mutta ilmeisesti se ei ole haitannut sienten kasvua. Ympärillä oli myös valtavasti puolukoita, joita itseasiassa olinkin poimimassa.