Lehtikuusentatti
* * * herkullinen (heti pannulle)
Suíllus grevíllei (lat.)
Lärksopp (ruots.), Goldröhrling tai Goldgelber Lärchenröhrling (saks.)
Tunnistaa:
* muistuttaa mielestäni hieman voitattia, koska
* lakki on usein limainen
* pillistö on kellertävä
* jalassa on vahva rengas
* huomasin juuri, että Raija Tuomainen vertaa lehtikuusentattia turjantattiin, valitettavasti minulla ei ole kuvaa siitä
* lehtikuusentatin malto ruskettuu kosketuksesta
Poimia kannattaa:
* nuoret yksilöt, vanhemmatkin kelpaavat, jos toukat tai etanat eivät ole sientä täysin vallanneet
Löytyy:
* käsittääkseni levinnyt Lapin korkeudelle saakka
* nimensä mukaisesti lehtikuusentatti on lehtikuusen seuralainen, kannattaa tähyillä lehtikuusien ympäriltä kosteahkoilta paikoilta, nurmikoilta ym. aina 10 - 15 metrin etäisyydeltä, periaatteessa se levittäytyy niin pitkälle, kuin lehtikuusen juuristokin
Sienistä käytetään:
* sienestä otetaan vain renkaan yläpuolella oleva jalan osa eli
* katkaise jalka ja leikkaa tatti halki jalan keskikohdalta, "kuori" pois limainen lakinosa samalla tavalla kuin voitatista tai limanuljaskasta
* poista vanhemmista yksilöistä pillistö, se on usein toukkainen ja ruskistunut
Säilöntä:
* käytetään kuten voitatti, perkauksen jälkeen suoraan pannulle tai käytetään sekasienenä, ei säily poiminnan jälkeen kovinkaan kauan
* voidaan myös pakastaa
* kuivaus on erittäin suositeltavaa, maku voimistuu kuivattaessa
Reseptit:
* lisään vähän myöhemmin tällä viikolla :)
Omat huomautukset:
Joka vuosi näihin aikoihin syyskuun alusta syyskuun loppuun lehtikuusen tatteja ilmestyy runsaasti mökille Pohjois-Pirkanmaalle. Pihassa kasvaa yksi valtavan kokoinen, vanha lehtikuusi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti