- - - - - Lampaankääpä - - - - -

Lampaankääpä
* * * herkullinen (suoraan pannulle)
Albatrellus ovínus (lat.)
Fårticka (ruots.), Schafeuter (saks.)


Tunnistaa:

* kermanvaalea lakki, vanhetessaan se muuttuu harmahtavan vaaleaksi, rusehtavaksi
* lakin pinnalla on kellertäviä laikkuja ja se halkeilee
* pillikerros ei juurikaan erotu, koska se on tiiviisti kiinni sienessä
* malto on valkoista, kellertyy hitaasti leikkuu- tai kosketuspinnasta
* jos et ole varma, mistä käävästä on kyse, kannattaa tehdä paisto- tai keittokoe:
kuumennettaessa malto muuttuu teräskattilassa sitruunankeltaiseksi, rautakattila muuttaa sienen mustaksi. Itse häkellyin mustuvasta lampaankäävästä ensimmäisellä kerralla perusteellisesti. :) Olen myös jauhanut raakaa lampaankääpää vanhalla lihamyllyllä. Lihamyllyn rautainen reikäosa muuttaa lampaankäävän harmaaksi. Holmberg ja Marklund (kts. sivupalkin kirjasuositukset) kehottavat keittämään lampaankäävän ennen kuin sitä työnnetään lihamyllyn läpi. Ehkä syynä on se, että voidaan varmistaa, että kyseessä on tosiaan lampaankääpä?
* sieni tuoksuu miedosti - jaa-has, miltäs se tuoksuu, luin joskus jostakin, että se tuoksuisi lampaantalilta, mutta mie en tiedä, miltä lampaantali tuoksuu, joten sanon vain, että se tuoksuu miedosti makealta, ei kuitenkaan selvästi hedelmäiseltä.

Poimia kannattaa:

* nuoria yksilöitä, vanhatkin käyvät hyvin, mutta ne kannattaa tarkastaa pala palalta, sillä toukat pesiytyvät sieneen nopeasti. Toukkien käytävät tunnistaa melko helposti leikkuupinnalta, koska kolot muuttuvat hieman kellertäviksi.

Löytyy:

* miltei koko Suomesta, ei taida ihan pohjoisimmissa osissa kasvaa
* on kuusen seuralainen, kasvaa vanhoissa sammaleisissa metsissä
* löytyy ainakin Pohjois-Pirkanmaalla kuusiryteiköistä, missä ei juuri mitään muuta kasva
* olen löytänyt lampaankääpää myös keskeltä vanhaa lehmipolkua hyvinkin aurinkoiselta paikalta, lähettyvillä kasvoi kuusimetsä

Sienestä käytetään:

* koko lampaankääpä on syötävää osaa, kannattaa tarkistaa toukat leikkaamalla jalka pois, sitten vaikka reunoja pitkin leikkaamalla tarkistaa, onko kukaan pesiytynyt sieneen.
* lampaankäävästä saa todella maukkaita pihvejä, silloin jalka leikataan pois, ja lakin yläpinta tasoitetaan. Pihviksi kelpaavat toki pienemmätkin palat.

Säilöntä:

* yritin kerran kuivata, ei onnistunut ollenkaan.
* lampaankääpä kannattaa nauttia ihan sellaisenaan tuoreena ruoaksi valmistettuna, esim. paistettuna (se säilyy hyvin useita päiviä viileässä ja ilmavassa tilassa)
* lampaankääpää voi myös pakastaa

Matkijasienet:

Typäskääpä muistuttaa suuresti lampaankääpää. Valitettavasti minulla ei ole siitä kuvia, mutta heti kun seuraavan kerran löydän typäskäävän, kuvakin ilmestyy tänne. Luulin aiemmin, että typäskääpä olisi myrkyllinen, mutta ainakin Holberg & Marklund kirjoittavat sen olevan hyvä ruokasieni.

Reseptit:

Paistetut lampaankääpäpihvit (kuva tulee myöhemmin)

lampaankäävän putsattuja paloja
hapankorppua pieneksi jauhettuna
1 kananmuna
mustapippuria, valkopippuria, merisuolaa
oliiviöljyä ja rypsiöljyä

1. Jauha muutama hapankorppu tai kuivunut ruisleivän kannikka pieneksi muruksi tai hienoksi jauheeksi. Tehosekoitin on kai paras tapa, itse jauhoin hapankorput mökillä vanhalla kahvimyllyllä! :)
2. Riko kananmuna syvälle lautaselle ja sekoita siihen mausteet, hyppysellinen molempia pippureita, maun mukaan suolaa.
3. Kuumenna pannu ja laita loraus oliiviöljyä ja rypsiöljyä pannulle.
4. Kieritä lampaankäävän palat ensin kananmunassa, sitten ruiskorppujauhoissa / hapankorppujauhossa ja laita ne pannulle tirisemään. Kääntele usein, etteivät palat tummu liikaa.
5. Nosta pois pannulta.

Tarjoile heti paistamisen jälkeen, sillä silloin paneroidut lampaankäävät maistuvat todella maukkailta!

Omat huomiot:

12.9.2009 Lampaankääpää löytyi valtavasti kuusiryteiköstä, siellä ei kuivuneiden kuusten alaoksien juurella kasvanut mitään muuta! Olen löytänyt lampaankääpää usein juuri pimeistä paikoista kuusten alta sekä valoisalta vanhalta lehmipolulta!