- - - - - Punanuljaska - - - - -

 

Punanuljaska
* * * erinomainen ruokasieni (heti pannulle)
Gomphidius roseus (lat.)
rosenslemskivling (ruotsi),  rosy spike-cap / pink gomphidius (engl.),  Rosenroter Schmierling / Rosa Schmierling (saksa)

Tunnistaa:

* Punaisesta lakista ja yhtenevästä muodosta limanuljaskan kanssa
* Punanuljaskalla ja limanuljaskalla on samanlainen helttojen ja jalan muoto: punanuljaskalta puuttuu rikinkeltainen jalan tyvi, mutta punanuljaskan jalka on usein samalla tavoin taipunut ja suippotyvinen kuin limanuljaskankin jalka.
* Punanuljaska ei ole niin limainen kuin limanuljaska
* Jos löydät punanuljaskan, tähyile lähettyviltä nummitatteja. Nämä kaksi sientä viihtyvät yhdessä. :)

Matkijasienet:

Ei tiettävästi ole.


Poimia kannattaa:

Pienet punanuljaskat, toukat löytävät nämä sienet nopeasti. Punanuljaska on harvinaisempi kuin limanuljaska ja niitä löytyy harvakseltaan. Kannattaa tarkistaa toukat jo poimittaessa.

Löytyy:

Nummitattien läheisyydestä, vaikka ne eivät aina kasvakaan samanaikaisesti. Kuivilla metsäpoluilla, kallioiden lähettyvillä, käsittääkseni koko Suomessa.

Sienestä käytetään:

Lakki samalla tavoin kuin limanuljaskalla.

Säilöntä

Kuivaus, pakastus, sekasienenä varmaankin useimmin, koska sientä ei esiinny kovin runsaslukuisasti.

- - - - - Limanuljaska - - - - -

Limanuljaska
* * * hyvä ruokasieni (heti pannulle)
Gomphidius glutinosus (lat.)
citronslemskivling (ruotsi), Slimy Spike-Cap (engl.), Der Große Schmierling (saksa)

Tunnistaa:

* Limaisesta lakista, helttojen muodosta ja jalan tyvessä olevasta rikinkeltaisesta väristä.
Kirkas keltainen jalan tyven väri on mielestäni se paras tuntomerkki, siinä ei voi erehtyä :)
* Lakki on ruskeahko, ehkä hieman sinertävä
* Nuorilla sienillä on läpinäkyvä, limainen kalvo jalan ja lakinreunan välissä
* Vanhemmissa sienissä on pieniä mustia pisteitä / laikkuja lakissa

Matkijasienet:

* Limanuljaskalla ei ole yhtään vaarallista matkijasientä
* Voitatin lakki voi näyttää päältä samannäköiseltä
* Mainitsen tässä myös punanuljaskan, joka on sukua limanuljaskalle ja myös hyvä ruokasieni. Se ei ole matkijasieni - punanuljaskalla ei ole rikinkeltaista jalan tyveä ja sen lakki on tumman punertava. Laitan kuvia ja tietoa punanuljaskasta hieman myöhemmin.

Poimia kannattaa:

* Nuoria limanuljaskoja, sillä toukat löytävät nämä sienet nopeasti
* Leikkaa sienen jalka pois helttojen tyvestä ja halkaise sieni keskeltä, tarkista puhtaus ja kuori limainen kalvo pois lakin pinnalta samalla tavalla kuin esim. voitatista
* Huom! Limanuljaska värjää muut sienet tummilla laikuilla jos poimit limanuljaskat samaan koppaan muiden sienien kanssa. Esim. kantarellit kannattaa pitää toisessa rasiassa / kopassa sienireissulla.

Löytyy:

* Ihan koko Suomesta
* Kasvaa usein hiekkaisten metsäteiden ja polkujen varsilla
* Kuusen mykoritsasieni eli löytyy kuusien lähettyviltä

Sienestä käytetään:

* Ruoaksi kelpaa lakki, käy hyvin sekasieneksi tai sellaisenaan pannulla paistettuna tai muhennoksissa
* Villanvärjäykseen voi käyttää koko sienen tai lakin ja varren erikseen - Lakki antaa rautapuretuksella kauniin sammaleenvihreän värin (kokeiltu on) ja jalka taas kuulemani mukaan oranssin värin (puretuksesta jalan osalta en ole varma...)

Säilöntä:

* Sekasienenä etikkaan säilöttynä / umpioituna
* Voidaan myös kuivata ja pakastaa

Syyskuun sienisaalista

Ensin pieni mainos: Tänään keskiviikkona 12.9.2012 Radio Suomessa on klo 18:03 alkaen Luonto-Suomen Sieni-ilta.

Suppilovahveroita alkaa näkyä tutuilla paikoilla. Lupasin muistaakseni laittaa kuvan kosteikkovahveroista, kunhan sellaisiin törmään. Viikonloppuna löysin muutamia, joten lisäsin kuvia suppilovahveroiden kohdalle.

Alla kuva saalista lyhyeltä metsäkävelyltä. :) Sienet nousevat vuosittain jokainen oman tutun kasvuympäristönsä alueelle, joten muutaman vuoden sienestyksen jälkeen osaa sienilajeja etsiä tietyiltä paikoilta. Se nopeuttaa ja helpottaa sienestystä varsinkin pimeinä, sateisina syyspäivinä.

Kuvassa näkyy myös vaaleaorakas. Se on erinomaisen hyvä ruokasieni ja lisätietoa siitä sekä esim. lima- ja punanuljaskasta tulee heti, kunhan löydän kuvat, jotka ehdin siirtää kameraltani johonkin... ;)

Mukavia sienestysreissuja teille kaikille, jotka jaksatte lukea blogiani!

- - - - - Voitatti - - - - -

Voitatin limainen lakin pinta kuoriutuu helposti pois veistä apuna käyttäen.

Voitatti
* * * herkullinen (heti pannulle)
Suillus luteus (lat.)
Smörsopp (ruots.), Slippery Jack / Sticky Bun (engl.),  Butter-Röhrling / Butterpilz (saks.)

Tunnistaa:

* muistuttaa hieman lehtikuusentattia, mutta lakin yläpinta on usein tummempi ja malto ei tummu kosketuksesta
* lakki on useimmiten limainen, kuivana kiiltävä
* pillistö on ensin vaaleankeltainen, tummuu hieman sienen vanhetessa
* pillistö on tiivis
* jalassa on rengas, johon pillistön suojus jää usein roikkumaan
* rengas tummenee ja katoaa sienen kasvaessa

Poimia kannattaa:

* nuoret yksilöt, vanhemmatkin kelpaavat, jos toukat tai etanat eivät ole sientä täysin vallanneet

Löytyy:

* käsittääkseni levinnyt koko Suomeen
* metsäisien ajoteiden ja polkujen reunoilta
* voitatti on männyn seuralainen
* sieltä mistä löytyy yksi voitatti, niitä löytyy yleensä useampia

Sienistä käytetään:

* sienestä otetaan vain renkaan yläpuolella oleva jalan osa eli
* katkaise jalka ja leikkaa tatti halki jalan keskikohdalta, "kuori" pois limainen lakinosa
* kannattaa suosia pieniä voitatteja, sillä toukat pesiytyvät niihin nopeasti

Säilöntä:

* perkauksen jälkeen suoraan pannulle tai käytetään sekasienenä, ei säily poiminnan jälkeen kovinkaan kauan
* voidaan myös pakastaa
* kuivaus on erittäin suositeltavaa, maku voimistuu kuivattaessa

Reseptit:

Nopea, helppo ja herkullinen ruoka syntyy kun kuullotat sipulit tilkassa öljyä ja lisäät puhdistetut voitatit sekaan, kääntelet hetken ja lisäät oman maun mukaisesti suolaa ja pippuria. :)

Omat huomautukset:

2012: Vuoden ensimmäiset voitatit löytyivät tänään 25.8. tutulta paikalta. Ja lisää on varmaankin tulossa, sillä ensi viikoksi on luvattu sateita...

- - - - - Kangashapero - - - - -

Nuoren maastanousevan kangashaperon muoto on pallomainen.
Kuvan haperolla on kostea lakki, siksi se näyttää kuvassa laikulliselta.

Kuvassa näkyvät hyvin jalan punertavat kosketuskohdat.

Halkaistussa lakissa ja jalassa näkyvät toukkien harmahtavaksi muuttuneet käytävät.

Kangashapero

* * hyvä ruokasieni 
Russula decolorans (lat.)
tegelkremla (ruotsi), Copper Brittlegill (engl.), Orangeroter Graustiel-Täubling (saksa)

Tunnistaa:

* Kangashaperon lakki on säännöllisen värinen (ei siis mitään rengaskuviota tms)
* Lakki on nuorena pallomainen, sitten laakea. Lopuksi lakki painuu keskeltä hieman kuopalle.
* Lakin väri on Holmbergin ja Marklundin mukaan punertavan oranssi / kalpean tiilenpunainen.

Itse kuvailisin sitä kellahtavan punertavan beigeksi. :)
Kangashapero on mielestäni helppo erottaa lakinvärin perusteella, kun siihen ensin on tutustunut.

* Heltat ovat valkoiset, samoin jalka.
 * Malto punertuu ensin kosketuksesta hieman, sitten siihen tulee harmahtava sävy.

Jos törmää etanan tai hiiren nakertamaan kangashaperoon, harmahtavan mallon huomaa helposti syöntikohdassa. Sieni tuntuu kädessä haperomaiselta ja murtuu helposti kosketuksesta.

* Kangashaperon maku on hieman kirpeä, mutta kirpeys katoaa sientä kuumennettaessa.


Matkijasienet:

Holmberg ja Marklund mainitsevat kangashaperon lähisukulaisen hakahaperon, joka kasvaa lehtimetsissä. Erona kangashaperoon on se, ettei hakahaperon jalka harmaannu naarmutuskohdasta.


Poimia kannattaa:

* Pieniä pyöreähköjä kangashaperoja, isot ovat yleensä täynnä toukkia.

Löytyy:

* Havupuukankailta, sekametsistä. 


Sienestä käytetään:

* Koko sieni, tarkista lakki ja jalka halkaisemalla ne.

Säilöntä:

Olen käyttänyt kangashaperoa sekasienenä. Tänä vuonna 2012 kangashaperoita näyttäisi nousevan paljon ja ne ovat ainakin tähän asti olleet melko toukattomia, joten teen varmaan tänä vuonna ensimmäisen kangashaperopiirakkani. :)

Voidaan myös pakastaa. Kuivausta en ole kokeillut, mutta usein siteeraamani Holmberg ja Marklund ;) huomauttavat sienen maun huonontuvan kuivauksesta.

Mustatorvisienetkin ovat tuloillaan

Kävin uteliaana katsomassa tutut torvisienipaikat ja olihan siellä muutama jo tulossa. Jätin suurimman osan sienistä kasvamaan, muutaman nappasin kuitenkin mukaani sienipiirakkaan. Isoimmassa torvisienessä lymyili sisällä myös iso etana, mikä selittää sen, että osa sienistä oli jo syöty. :(

Maistoin muuten torvisientä noin ihan tuoreeltaan, kun en sitä tähän asti ole tehnyt ja melko multainen maku siinä on - sienen maku muuttuu melkoisesti parempaan, kun sitä käytetään ruoanvalmistuksessa ja maku vahvistuu entisestään kun torvisieni kuivataan ennen käyttöä.

Kantarelleja näyttää tänä vuonna nousevan todella paljon, ainakin niissä metsissä, joissa käyn, mutta herkkutatteja ei näy vielä missään. Josko niitä edes tänä vuonna tulee, saa nähdä...

- - - - - Liekkihapero - - - - -

 

Lisäänpä tähän kohtaan pari kuvaa haperosta, joita tuli tämän päivän mustikkareissulla vastaan useampia. Kyseessä on varhainen lajike, kirpeän pippurinen liekkihapero ( Russula griseascens ), josta etanat näyttävät pitävän, mutta itse en näitä poimisi juuri melkoisen kirpeän maun vuoksi. Kuvat on otettu helteisenä, aurinkoisena päivänä, joten lakin väri on ehkä hivenen punertavampi todellisuudessa.

Laitoin kuvat oikeastaan siksi, että kunhan sienestyskausi pääsee kunnolla alkuun, näitä pahalta maistuvien haperoiden kuvia voi vertailla herkullisten haperoiden kuviin. Haperoita on todella montaa eri lajia ja osa niistä muistuttaa kovasti toisiaan. Osalla on myös melkoisen vaarallisia "matkijalajeja", joten jos ei ole täysin varma siitä, että kyseessä on hapero, sienet kannattaa jättää metsään. Pelätä näitä ei kuitenkaan tarvitse eli rohkeasti vain tutustumaan ja sienikirjoja ja nettisivuja tutkimaan. Kunhan haperokuvia kertyy tarpeeksi, kokoan ruoaksi kelpaamattomat haperot yhden blokkauksen alle.

- - - - - Suppilovahvero - - - - -

Suppilovahvero
* * * erinomainen ruokasieni (heti pannulle)
cantharellus tubaeformis (lat.)
trattkantarell (ruotsi)  Trompeten-Pfifferling (saksa)

Tunnistaa:

* suppilovahvero on hyvin ohutmaltoinen sieni
* väri vaihtelee kasvupaikan mukaan kellertävästä vaaleanruskeaan, myös melko tummanruskeita yksilöitä on olemassa (siis eivät ole vielä yli-ikäisiä :) )
* lakissa on aina syvänne, jossa usein on myös reikä, reikä johtaa onttoon jalkaan, jalka on ohut ja alareunastaan useimmiten vahvasti kellertävä
* lakin alapinnalla on epätasaisesti haaroittuneita poimuja, jotka johtavat suoraan jalan yläosaan

Matkijasienet:

Kosteikkovahvero on kosteilla alueilla kasvava suppilovahveron sukulainen. Se näyttää miltei samalta kuin suppilovahvero, mutta jalan väritys vaihtelee ja lakin reuna on usein "hapsumainen" ja poimuileva. Olen usein poiminut kosteikkovahveroita, mutten ole tajunnut ottaa niistä kuvaa - yritän nyt syksyllä muistaa lisätä tänne kuvan kosteikkovahverosta.

Muoks: 12.09.2012  Muutama kuva hyvin kosteasta sammaleesta löytyneistä kosteikkovahveroista:

Jotkut pienet suppilovahveronsävyiset seitikit, sekä myrkylliset että myrkyttömät, kasvavat toisinaan tiiviisti suppilovahveroiden ryppäissä tai niiden vierellä. Kannattaa siis syksyisessä, hämärässä metsässä katsoa tarkkaan, mitä nappaa käteensä, jos hamuaa koppaan useampaa suppilovahveroa kerrallaan.

Holmberg & Marklund mainitsevat matkijasieninä mm. Kultaheltan - kuvaa ei itseltäni valitettavasti löytynyt, mutta kunhan törmään kultahelttoihin, otan niistä kyllä kuvan tähän kohtaan. Kultaheltta näyttää päältä samanlaiselta kuin suppilovahvero, mutta sen lakin alapuolella on kullankeltaisia helttoja aika harvassa. Se kasvaa lahoavilla kannoilla ym.

Poimia kannattaa:

*  tietysti tuoreita yksilöitä, tummia vanhempia ei kannata ottaa metsästä mukaansa, ne saattavat maistua karvailta
* suppilovahveroa voi poimia vielä pakkasten tultua, tosin pakkasen puremia suppiksia ei voi enää kuivata

Löytyy:

* suppilovahveroa voi olla vaikea löytää metsästä, mutta kun yhden suppilovahveron huomaa, niitä on yleensä aina useita lähiympäristössä. Suppilovahverot kasvavat ns. "suonina" eli niitä löytyy vanankaltaisesti ryppäinä
* suppilovahveroita löytää happamasta maaperästä, kuusimetsistä kosteilta mättäiltä
* kasvaa ainakin Etelä- ja Keski-Suomessa, kuinka korkealla pohjoisessa suppiksia vielä löytää, sitä en tiedä

Sienestä käytetään:

* koko sieni
* jos suppilovahveroa kuivaa, se kannattaa halkaista 2-3 osaan, varsinkin, jos on sadellut ennen sienestysreissua, maku voimistuu kuivattaessa samaantapaan kuin mustilla torvisienillä

Säilöntä:

* kuivaus on helppoa, isommat sienet halkaistaan useampaan osaan ja ne voi vaikka ripustaa neulan ja ompelulangan avulla kuivumaan katonrajaan varjoisaan ja lämpimään paikkaan :), liotusaika käyttöön otettaessa on n. 20 minuuttia.
* suppiksia voi myös pakastaa, ne täytyy käyttää pakkasesta otettaessa nopeasti

Kesän 2012 ensimmäiset kantarellit

Mökkimetsän mustikkareissulla Pohjois-Pirkanmaalla mukaan tarttui kipollinen kantarelleja. Ihanaa! :) Myös ensimmäiset haperot ja kuusen-/männynpunikkitatit ovat nousseen mättäille.

Yritän otella kuvia haperoista nyt alkavan syksyn mittaan, niin saan niistäkin listausta tänne - ihan kaikkia haperoita en kuitenkaan näkyville laita, sillä osan niistä sieniharrastaja voi sekoittaa myrkyllisiin sieniin. Kameraa täytyy muistaa kuljetella mukana sienireissuilla.

Tarkoitus olisi myös laittaa kuvia ja tietoa villanvärjäykseen sopivista ei-myrkyllisistä sienistä ja käävistä. Siinä sitä sitten onkin puuhaa pitkälle syksyyn.